Bombo

Jostain syystä olen fiksoitunut kauniisiin esineisiin ympärilläni, erityisesti keittiössä. Itselleni ominaista vain on, että astiat ja muu tilpehööri eivät välttämättä sovi toisiinsa. Pidän tarjottimista, isoista ja pienistä, värikkäistä ja hillityimmistä. Sain viime vuoden lopulla kolmekymppisilläni lahjaksi ihanan Bombon tarjottimen, jota olinkin vinkannut toivoneeni.

Tänään eksyin vaihteeksi Weecosin sivulle ihastelemaan kaikenmoisia asusteita ja lasten tavaroita, mutta törmäsinkin ihaniin Bombon tuotteisiin. Omilla nettisivuillaan Bombon kerrotaan tekevän kodin piendesignia ja paperikoristeita ajatellen iloa, ympäristöä ja ihmisiä. Ja kuvituksiltaan tuotteet saavatkin ainakin tämän tytön lapsenomaisen mielen iloiseksi ja esineet tuovat iloa ja väriä ympäristöönsä.

Tämän ison oma perhe-tarjottimen voisin hyvin kuvitella näkeväni kotonamme. Tarjottimien lisäksi Bombolla oli myynnissä vaikka mitä muuta ihanaa. 

pyyhekoukkuja

Täti Pottua - pannunalunen

heijastimia

leikkuulautoja

Ja yllä olevien lisäksi kaikenmoista paperitavaraa, esiliinaa ja muuta sälää. Tuotekuvat lainattu Weecosilta.

Muistoja kesästä

Eilen oli upea syyspäivä, kerrankin. En ole erityisen innostunut harmaudesta, sateesta, koleudesta tai pimeydestä. Pihalla ihailin puista tippuneita lehtiä, jotka nyt ovat keltaisen ja punaisen sävyissään erittäin kauniita. Kameraa en tietenkään kantanut mukanani, kuten en ole muutenkaan tehnyt aikoihin. Äsken kuvia plärätessäni jäin miettimään viime kesää, joka oli ihana, lämmin ja jostain syystä tuntuu nyt hyvin kaukaiselta.

Kesällä vierailimme muun muassa Helsingin edustalla Mustasaaressa, joka oli itselleni uusi tuttavuus. Saaren omistaa tai ainakin sen toimintaa ylläpitää Helsingin seurakuntayhtymä, mutta eipä kukaan kirkkoon kuuluvuutta sinne mennessä kysele. Matka taittuu mukavasti lautalla, joka lähtee Taivallahdesta. Aikuinen maksoi edestakaisesta kyydistä 4 e, ja alle 10-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi. Itse saaressa voi ihastella lampaita tai muita kotieläimiä, käydä uimassa, leikkiä leikkipaikalla, grillata omia eväitä tai lounastaa ja kahvitella siellä olevassa ravintolassa. Korvapuustit ovat tässäkin paikassa runsaita, ja ainakin meidän vieraillessamme saaressa elokuussa, lounaat ilmeisen suosittuja. Ja lasten kannalta paikka on mainio, sillä se on täysin päihteetön. Skumppapiknikille pitää siis löytää joku toinen paikka.  Nythän Mustasaari on jo tältä kaudelta suljettu, mutta ensi kesänä sinne voi taas suunnata. Konkreettisesti Mustasaari sijaitsee hyvin lähellä Seurasaarta, mutta maitse sinne ei taida päästä (tästä en kyllä ole täysin varma). 

Toki kesään mahtui paljon muutakin

Kylpemistä helteellä mummolan pihalla. 

Uimista ja mehujäitä.

Puuhamaa on jännä paikka (ja siellä käynti ehkä kesän odotetuin tapahtuma).

Hömppälukemista laiturin nokassa.

Ja ensimmäiset kerrat hevosen selässä. 

Ihana oli kesä 2013. Nyt kroppa huutaa jo lisää lomaa, vaan katsotaan milloin sellaista ehtii pitämään. Arki, työt ja gradu pitävät meikäläisen kiireisenä ainakin tämän vuoden loppuun. Ensi vuonna jos ehtisi taas hieman hellittämään. 

Uhanaa

En ole oikein ikinä osannut käyttää koruja. Pidän koruista ja ihailen ihmisiä, jotka osaavat kantaa mielettömiä ihanuuksia kaulassaan, ranteissaan ja korvissaan, mutta omassa arjessa huomaan lähes aina löytäväni korvistani värikkäät napit. Edistystä toki tämäkin, sillä olin vuosia käyttämättä korviksia. Kuitenkin, silloin kun arkiminäni jää taakse ja isken piilarit silmiin ja lähden liikenteeseen, rakastan isoja ja näyttäviä koruja, pääasiassa käytän niitä kuitenkin edelleen vain korvissani. Parina viime kesänä olen käyttänyt ihania, värikkäitä, virkattuja korviksia, joita len ostanut mm. Kumpulan kyläuhlilta ja maailma kylässä festareilta. Joku taitava (ja jaksava) tekisi tietysti nekin itse... Nyt menin ostamaan itselleni useammankin parin Uhana Designin kauniisti muotoiltuja ja materiaaleiltaan (vaneria ne taitavat olla) minulle sopivia korviksia, ja nyt sormia syyhyttäisi myös nuo vaatteet ja tuo huppuhuivi. Valkoisiin korviksiini sopivan sormuksen kävinkin jo viikonloppuna ostamassa Vaasankadun fox and rabbitistä, jossa oli kyllä varsin valloittava korvakoru (ja kaikki muu ihana tarpeellinen sälä)tarjonta myös monilta muilta merkeiltä. Myynnissä mm. niitä iki ihania Baggun reppuja.

Kuvat lainattu Weecosilta

Nämä löytyvät myös minulta

Nuo villaleggarit muistuttavat jo yksiä minulta löytyviä, mutta hei, onko mukavampaa vaatetta kylmään syksyiseen päivään? Jos ne vanhat siirtäisi suosiolla perus pieruleggareiksi ja nämä olisivat sitten ne vähän paremmat???

Syksyn paras herkku

Olen lapsesta asti rakastanut uuniomenia. Nyt vähän isompana olen joka vuosi tehnyt niitä maailman helpoimmalla reseptillä. Omenia, kaurahiutaleita, fariinisokeria, voita, hiukan jauhoja ja sekaisin. Nam. 

Terveellinen elämä odottaa edelleen alkamistaan, mutta onneksi herkuttelu on niin ihanaa, että katsellaan sitä uutta elämäntapaa taas ensi viikolla.

aarteita

Ohhoh. Kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Loma oli silloin vasta aluillaan. No nythän ollaan taas viikon päivät oltu jo työn touhussa, ja tänään oli ensimmäinen kunnon kokopäiväinen stressihedari. Loma kyllä teki hyvää; töihin oli kiva palata, enkä olisi muistanut salasanoja, jollen olisi kirjoittanut niitä ylös ennen lomaa.

Tähän lomaan ei kuulunut pieniä kotiseuduille suuntautuneita reissuja lukuun ottamatta mitään ihmeellistä. Se siinä olikin niin hyvää. Lomalla kävimme Kotkan suunnalla, ja käytyäni siellä ihanassa pienessä Tamburiini nimisessä aarrekaupassa, päätin postata siitä tänne. Kauppa sijaitsee aivan Karhulan kupeessa ja on täynnä vanhoja aarteita, ja uudempaa samaan tyyliin sopivaa tuiki tarpeellista (!!!) kodin tavaraa.

Kyllä ois Lumppulan (fb-ryhmä rättei, lumpui ja retroi, jossa myydään kaikenmoisia vanhoja aarteita) väki innoissaan, jos tänne pääsisivät.

Parhautta on se, että voi napsia marjoja suoraan pensaasta tai kerätä niitä välipalaksi. Ja mikä parasta, myös 5- ja 6-vuotiaat rakastavat näitä terveellisiä herkkuja.

Kyllä maalla on mukavaa.

Kesällä kerran

Kyllähän sitä kesällä ollaan ehditty touhuamaan monenlaista, vaikka loma vasta näin heinäkuun lopulla alkoikin. Pimusemme kanssa kävimme skideillä festareilla. On kyllä mahtavuutta, että kaupungissa on myös lapsille tarjolla laadukasta ohjelmaa, johon myös aikuisen on jo lähtökohtaisesti kiva osallistua. Toki itse epäilin etukäteen, että onko skidien festareiden osallistujat vain yltiöhipstereitä kantakaupungista, mutta kyllä meitä lähiöjamppoja ja -pirkkoja tuntui mestoilla olevan jälkikasvunsa kera. Emme tiettyjen lastenhoidollisten seikkojen vuoksi ehtineet muutamaa tuntia kauempaa paikalla olemaan, mutta kyllähän siinäkin ajassa jo ehdittiin askartelemaan koruja ja piirtämään ja värittämään toisella pisteellä sekä katsomaan hienoa sirkusesitystä (kuva kylläkin harjoituksista). 

Skideillä festareilla oli ihania Jenni J.J.:n vaatteita, joista joskus aiemmin olin jo Lähiömutsin blogista lukenut. Koska omat muruseni alkavat olemaan jo melko isoja, en enää sopivia housuja tai muuta vaatetusta löytänyt, mutta sen sijaan Empsusemme sai uuden upean lippiksen. Ja on muuten ihan täydellinen tuollaisen 5-vuotiaan viikarin päähän. Sopivia lippiksiä, kun tuntuu olevan välillä turhan vaikea löytää. Joko niissä on jotain printtejä, joita lapsi ei itse hyväksy, tai kaupat pursuavat noita skede-tyylisiä lippiksiä, joita itse en kelpuuta. Onneksi lapsi hyväksyi tämän, vaikkei ollutkaan mukana sitä valitsemassa. Sekään kun ei aina niin itsestään selvää ole. 

Kesään kuuluu myös olennaisena osana pakastimen tyhjennys; vanhat käyttöön, jotta saadaan uudet tilalle. Mustikkapiirakka on yksi keskeisimmistä lapsuusmuistoista, mummo teki aina siellä ollessa ihanaa piirakkaa pullapohjaan, ja nyt mies teki kotona samaa. Edelleen tämä makuyhdistelmä on yksi ehdottomista lemppareistani. Minusta ei kyllä vähähiilariselle ruokavaliolle ole.