Ostjakki

Tässähän kävi nyt sitten niin, että tämä 80-luvun tyttölapsi meni kauppaan, näki kankaan ja siinähän se sitten oli. Jatkuva vinkumiseni ja vonkumiseni koskien kotimme värittömyyttä on nyt loppu. Marimekon (yllättäen) Ostjakki-kangasta löytyykin nyt killumasta alakerran ikkunasta. Kangasta markkinoidaan näemmä eloisana, ehkä tämä on sitä kohtalon johdatusta?

kuvat Marimekolta

Ja nyt sopiikin sitten arvata, että kumpaa sävyä meiltä löytyy? 

En vain osaa vastustaa tuota kaiken kirjavaa väri-iloittelua. Ostajakki on alunperin suunniteltu vuonna 1983 ja yhdistän nämä kirkkaat sävyt  lapsuuteeni, ehkä tästä syystä siihen niin kovin tykästyin. 80-luku on meikäläisen uusi musta. 

Tarkoitus oli jälleen kerran, että uusien verhojen värit olisivat olleet aavistuksen hillitympiä, ja seinäänkin olin suunnitellut banaanin keltaista, mutta uusiksi meni suunnitelmat. Ja hyvä niin. Päivä kerrallaan täällä mennään, sen on taas lähipäivät itsellenikin osoittanut. Menkööt siis suunnitelmat uusiksi vaikka kolmesti päivässä, johan ne verhotkin on ehditty vaihtaa jo useaan otteeseen, ennen kuin seinään on saatu mitään väriä. 

Taas mennään

Arki on palannut, ja remontti jatkukoon.
Meillä remonttireiska teki kesällä remontoidessaan aloittelijan virheen, eikä keittiön ja alakerran toiletin seinää laatoittaessaan ottanut huomioon Suomessa esiintyviä lämpötilavaihteluja. Tästä syystä keittiössä seinän laatat halkesivat komeasti keskeltä ylhäältä alas asti. Vessassa vaihtamista tuli onneksi vain muutaman kaakelin verran. Onneksi tuttavapiirissa on osaavia ihmisiä ja uusien ohjeiden myötä vanhat laatat revittiin seinästä ja uudet on nyt asennettuna. Vahva déjà vu tuli kyllä näissä remppahommissa koettua. Ja pitkästä aikaa pääsin rautakauppaostoksille. Tästä se taas lähtee.

Tässä vielä uudet ja vanhat kaakelit vierekkäin ennen saumausta.

Kaunista. Kyllä remontointi on ihanaa.

Onneksi on kevät. Tällä viikolla aurinkoa on tullut kaivattua, mutta onneksi nämä muutamat kuvat ovat todisteena siitä, että kesä on tulossa. Vielä, kun löytyisi uudelleen se viime viikolla jo itselläkin pilkistellyt pirteys ja innokkuus. 

Karvavauvat

Rakkaita ovat mokomat riitapukarit. Tällä viikolla on karva vaan pöllynnyt, kun on pitänyt ottaa toisesta miisusta mittaa näin kevään kunniaksi.

Todellakin paras aika vuodesta

Kyllä se on kumma, miten paljon valo vaikuttaa ihmiseen. Univaje on univajetta keväällä ja kesälläkin, mutta muutoin olo on energisempi ja tarmokkaampi. Vaikka miljoona asiaa on tekemättä omassa elämässä ja asunnossa, voi aina suunnitella piharemontin aloittamista (ensimmäinen puu on jo kaadettu) ja seinien maalaamista. Ja keväästä muistuttavat tulppaanit, joita viime viikkoina on ollut eri värisinä eri puolilla asuntoa. Pieni takatalvi toki teki tuloaan, mutta ensi viikolla luvatut + 10°C kyllä lämmittävät mieltä. Toivottavasti myös sulattavat pihaa, jotta sinne istutetut narsissit, tulppaanit ja krookukset pääsisivät nousemaan maasta.

Matoistakin sen verran, että itsellänikin aiemmin kuvissa ollut Woodnotesin matto on Hulluilla päivillä tarjouksessa. Jos vielä olisi tarve, niin nyt olisin sen hakenut. Vaan ei ole.