En kestä. Suomen kesä on niin kaunis. Itsehän vietän aikaani toimistorottana vielä heinäkuun puoliväliin asti, mutta onneksi kesästä voi nauttia muutenkin.
Juhannus tuli ja meni. Oli mukavaa ja leppoisaa. Sunnuntaina eksyimme ajelulle Loviisaan ja Porvoon taakse johonkin pikkuteille. Ei hajuakaan missä oltiin ja se siinä olikin niin mahtavaa. Kuuma kesäilta ja vanha kuuma Corolla. Oih ;)

Osa kuvista on otettu tosiaan liikkuvasta autosta, osaa paikoista piti pysähtyä tien reunaan ihailemaan.

Eilen uniseurana oli kuvassa näkyvä kaveri, nyt vieressä kaksi tuhisevaa lasta. Uskomattomat unenlahjat on kyllä toisilla. Toinen tippui juuri sängystä ja kömpi vaan takaisin aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. Uskomatonta. Itsellä olis vähintään ollut tuossa tilanteessa käsi paketissa ja aivotärähdys. 

Ulkona sataa vettä. Hetki sitten sateen jo alettua käteni saivat niin pahasti kylmää, että tunto on vieläkin poissa. Jotenkin tämä on sitä kesää, mihin on yleensä näin kesäkuussa tottunut.

Viime viikonloppuna tuli oltua maalla. Ilma oli kaunis ja lämmin. Tässä horkassa sitä on nyt hyvä muistella.

kesäkesäkesäkesäkesäkesä

En voi lakata fiilistelemästä.

Ilmat on olleet aivan mahtavat.
Rantsukausi on aloitettu.
Viikon sisään on syöty mm. savukalaa, grillattua kesäkurpitsaa, halloumia ja ihanaa salaattia.
Pyykkiä on pesty tänäänkin jo kolme koneellista ja kaikki on joko kuivana kaapissa tai lakanat jopa takaisin sängyssä. Ja pyykissä on ihana ja raikas ulkoilman tuoksu.
Juhannusruusu kukkii.
Hesarin ja aamukahvin on voinut nauttia omalla terassilla.
Pihalta puskee kaikenlaista kasvustoa. Olkoot mitä tahansa rikkaruohoa, niin ihania kukkia kuitenkin, ainakin tän wannabe hortonomin mielestä.

Mikäs se on lomaa odotellessa. Toki toimistopäivinä ei näistä keleistä voi aivan niin täysillä nauttia kuin viikonlopun ihanina vapaapäivinä.

Kissamme Manu on ollut entisessä elämässään varmasti koira. Sellainen vierellä lönköttelijä ja ruuan pummaaja se kyllä on. Mitään ei voi jättää enää pöydälle ilman, että Maukka on maistelemassa. Todistetusti sille maistuu ainakin makaronilaatikko ja pinaattiletut, vaikka kyllä se eilen kävi maistelemassa raparperipiirakkaakin. Ja omien ruokien suhteen se on kyllä äärimmäisen valikoiva nirso-Pertti. Voi kun joskus pääsisi pureutumaan syvemmin tohon kissan sielun elämään. 

Eilen juhlimme tuoretta ylioppilasta! Edellisistä yo-juhlista (omistani) olikin kulunut jo 12 vuotta. Jostain syvältä mielen syövereistä se gaudeamus igiturkin muistui mieleen. Nuoret olivat niin kauniita ja komeita ja täynnä tarmoa ja intoa valloittaa koko maailma. Oi voi. 

Onnea vielä uusille ylioppilaille ja kaikille muillekin valmistuneille!