Yllätys

Elämä on yllätyksiä täynnä. Yhdeksän vuoden jälkeen yllätimme lähipiirimme virallistamalla parisuhteemme ja purjehtimalla hyvin pienimuotoisesti avioliiton satamaan viime perjantaina. Tapahtuma oli kaikessa arkisuudessaan kauniisti toteutettu. Itse olen yleensä tämän kaltaisissa tilaisuuksissa todellinen itkuiita, mutta nyt onnistuin kokoamaan itseni ja olemaan hyvillä mielin ilman turhia kyyneliä. Muutama toki kuului tähänkin tilaisuuteen. Itse vihkiminen alkoi vauhdikkaasti, sillä myöhästyminen tilaisuudesta oli osaltamme melko lähellä. Lopulta kuitenkin jouduimme odottamaan tilaisuuden alkamista lähes puolen tunnin ajan.

Jatkoilla (siis pitkällä lounaalla) olimme ravintola Juuressa, joka tarjosi hyvää ruokaa ja juomaa kaikille mummoista lapsiin. Tässä mielessä oiva valinta. Juuresta sain kuvan vasta jälkiruualta, sillä tyypilliseen tapaani unohdin jotain, ja tällä kertaa se jotain oli kamera taksiin. Taksikuski toi lopulta kameran paikalle hyvään hintaan parin tunnin odottelun jälkeen. 

Hääyötä siirryimme viettämään etelänlomalle, siis eteläiseen naapurivaltioomme. Valitsimme majoituspaikaksi rauhallisen pienen hotellin keskeltä vanhaa kaupunkia, ja olimmekin majoitukseen varsin tyytyväisiä. Kuvituksia on otettu ipuhelimella. Harmaata oli sielläkin. Ilma oli kyllä kaikinpuolin marraskuuksi miellyttävä (siis vettä ei satanut). 

 

Arki alkoikin jo heti hääyön jälkeen. Seuraava kuva on sille.

Huussitaidetta

Arki

Se on mielenkiintoista, miten arki joskus tuntuu niin rankalta, väsyttävältä ja kuluttavalta, että tekisi mitä vaan päästäkseen hetkeksi pois johonkin mahdollisimman kauas. Kuitenkin on myös niitä päiviä, jolloin puuron keittäminen, palapelin ja legojen kasailu, ruuan laitto ja jopa pyykkääminen on parasta mitä voi kuvitella. Myös sohvalla makoilu maistuu hyvälle, myös muista kuin minusta. Olen jopa näin syksyn tullen alkanut neulomaan ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen. Ensimmäinen tarkoitus on saada perustaitoihin varmuutta ja neuloa kaulaliina. Jos innostus jatkuu, voi siirtyä johonkin haastavampaan projektiin. Itsellenihän haastavaa on siis kaikki, mikä sisältää kavennuksia, kuvioita, peukalon tai kantapään.

Voi ziisös tätä valon puutetta

Spaikki lepää urotöiden välissä

Tällä viikolla pitänee aloittaa joulukorttiprojekti. Toiveena olisi tietenkin tehdä mahdollisimman hienoja mahdollisimman helpolla kahden alle kouluikäisen kanssa. Sen lisäksi olemme suunnitelleet pipareiden leipomista. Koska taikinan teko on siinä projektissa mielestäni ehkä paras osuus (ne tuoksut, ne tuoksut), pitää urakan aloittaminen suunnitella jo etukäteen, jotta leipomishommiin sitten tosipaikan tullen päästään. Saas nähdä jäävätkö nämäkin vain suunnitteluasteelle vai tuleeko oikeasti jotain tehtyä. 

teippailukokeilut vol. 3

Ensi viikolla edessä töihin paluu ja todellinen arkirumban aloitus. Sitä ennen nautitaan vielä glögistä, herkuista ja jouten olemisesta.

Malttia

Maltti ei ole valttini. Vieläkään ei ole lunta, ja tuo jatkuva harmaus alkaa ottamaan niin päähän. Toiseksi, nuo ihanat tapetit, jotka tilasimme ovat vihdoin meillä. Neljä rullaa odottaa laittajaansa, ja tuon avonaisen pahvilaatikon tuijottaminen tuossa keittiön nurkassa käy voimille. ;)

Aiemmin taisin mainita, että ostimme valaisimia huutonetistä. Löysimme kerralla kaksi Lival merkkistä valaisinta menneiltä vuosikymmeniltä, ja ostimme ne tietenkin heti pois. Toinen, vihreä ja pidemmän mallinen, löysi heti paikkansa rappukäytävästämme. 

Ostimme myös toisen, matalamman ja punaisen ja se sai toistaiseksi mennä tuohon työhuoneen (lue: romuvarasto) kattoon. Siihen se ei kuitenkaan voi jäädä, mikäli siellä joskus meinataan oikeasti tehdä jotain töitä. Ja pahoittelen näitä kuvia, näistä näkee miten pimeässä oikeasti elämme. Valokuviakin taidan ottaa lähes aina vasta pimeän tullen.  Näin marraskuun loppupuolella pimeä taitaa olla kuta kuinkin koko ajan.

Noiden kahden lisäksi postissa odottaa noutajaansa nyt samanlainen kuin yläkuvissa näkyvä vihreä, mutta keltaisena. Voi olla, että se päätyy sinne "työhuoneeseen". Rappujen yläpäässä olevalla tasanteellakin kaivattaisiin valoa. Omassa makuuhuoneessammekaan ei ole vielä valaisinta. Ei sen puoleen, ei siellä ole vielä verhojakaan, joten parempi jatkaa pimeässä riisuutumista, ettei paljastele liikaa lähitienoon ihmisille.

kuva lainattu Finnishdesignshopilta

Toisaalta, olen lähiaikoina haaveillut näistä ihanista Jieldén valaisimista, jotka mukavasti toisivat valoa työhuoneeseen vasta suunnitteluasteella olevaan upeaan uuteen työpöytääni (hah). Erityisen ihastunut olen tuohon vihreään väriin. Noista Jieldén valaisimista voisin kyllä ottaa lähes minkä tahansa. Hinta taitaa vaan tulla mukavasti vastaan ainakin noissa lattiavalaimissa.

Loppuun vielä pakollinen kissakuva. Näiden mukaan meidän Manun lempipuuhaa on nukkuminen. Voin kyllä kertoa, että vielä enemmän Manumme pitää syömisestä.

Pimeää

Pikku hiljaa tämä pimeys alkaa riittämään. En ole syksy ihmisiä. En ole, vaikka aina syksyn tullen yritän luoda jotain illuusiota itselleni, miten ihanaa on, kun saa kaivaa kynttilät kaapista ja iltaisin käpertyä peiton alle villasukat jalassa.

Meillä ei myöskään ole kamerassa kunnon salamaa, joten kaikki kuvat, joita sisällä otetaan ovat todella pimeitä. Ja verho-ongelman lisäksi meillä on myöskin valaisinongelma, joten edes keinovalosta ei ole apua tämän hetkiseen olotilaani ja valon kaipuuseeni. Tänään saimme siihen kyllä apuja, kun kävimme noutamassa huutonetistä ostamani valaisimet, mutta niistä lisää myöhemmin. Odotan kuitenkin sitä, että maahan sataisi vihdoin lunta. Marraskuunkin kestää, jos ulkona on lunta tuomassa valoa. Ja lumitöitä tekemällä saa hyötyliikuntaa (vaikka epäilenkin, että ne eivät jää minun huolekseni).

Viime talven lumia

Valon lisäksi kaipaan värejä ympärilleni. Onneksi edes muutamat, vanhoilta asukkailta perityt, tuolit ovat saaneet väriä itseensä. En ole myöskään käsityöihmisiä, enkä ole tehnyt vastaavaa hommaa aiemmin. Ostinkin kokeilua varten Ikeasta tuollaista kaiken kirjavaa kangasta, joka oli riittävän edullista, jos kokeilu olisikin epäonnistunut. Tuoleista tulikin melko hauskoja, vaikka kangas loppuikin jo kahden tuolin jälkeen ja kaksi muuta tuolia ovat saamassa ylleen erilaisen peitteen. Ja mikä tärkeintä, meillä näkyy värejä.

Onneksi meillä on edes keittiössä tuosta keltaisesta Marimekon puutarhurin parhaasta tehdyt salusiinit. Kangas oli varmaan ensimmäinen jotenkin sisustukseen viittaava hankinta tähän kotiin. Verhojahan meillä ei vieläkään ole keittiön salusiinien ja olohuoneen verhojen lisäksi.

Huh. Huomenna uusi viikko ja uudet valot. Ja toivotaan sitä lunta.

Voihan kettu

Kotonamme on verhokriisi ja viime päivinä olen pystynyt ajattelemaan vain yhtä kangasta. Olen täysin vakuuttunut, että minun on saatava kotiini tuota ihanaa Aino-Maija Metsolan Marimekolle suunnittelemaa Napakettu-kangasta. Ja seuraavaksi pitäisi sitten pohtia oikeaa väriä ja huonetta. Tämä asunto ei tule kyllä ikinä valmiiksi.
Kuvat lainattu Marimekolta.

Puuhailua

Sunnuntaina juhlimme isänpäivää rauhallisissa merkeissä. Kakkua leivoimme kolmistaan sankarin levätessä yläkerrassa. Äänitasomme oli ilmeisesti kohonnut jokseenkin korkeaksi, joten ei sankarille jäänyt epäselväksi, mitä puuhailimme.

Vihdoin valmis

Kerroinkin jo aiemmin teippiostoistani. Kokeiluthan piti aloittaa heti, kun teipit postilootaan kolahti. Toistaiseksi olen aloittanut sähkökaapin tuunaamisen, koristellut johtojen säilytysboksia ja sunnuntaina teippailimme pimun kanssa säilykepurkkeja. On ihan huikeaa huomata, miten innokas askartelija tuo 6-vuotias on. Sen sijaan pätkää ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Niin me ollaan kaikki erilaisia :)

Ruohosipulia, nam

Ensimmäiset purkit siis tuunattu, toisesta tuli toistaiseksi ruohosipulin koristeruukku ja pimun tekemään säilön saksia. Näitä tullaan kyllä varmasti tekemään lisää.

Tapettimania

En malta odottaa. Uusinta Dekoa selatessani bongasin tämän tapetin. Sitähän oli sitten saatava.  

kuva Boråstapeter

Nuo Boråstapeterin  tapetit olivat muutkin melkoisen valloittavia. Meinasi tulla valinnan vaikeus. Vaan koska kolmekymppiä on lähes täynnä, yrittää tuo makumaailmakin olla hillitympi, siksipä meille tulee taas ihan vaan mustavalkoisena tuota ihanaa Arne Jacobsenin tapettia. Vaikka kyllä sitä väriä pitää varmaankin sitten maalin muodossa päästä vielä läiskimään näihin valkoisiin seiniin.


Liikkeestä sanoivat, että tilauksessa menee 2-3 viikkoa. En ymmärrä miten tällä luonteella varustettu ihminen muka jaksaa odottaa vielä niin pitkään.

Ohessa vielä näiden ihanien tapettien fiilistelyä. Kaikki kuvat on lainattu Boråsilta.

Tässä ollaan

Niin. Kaikkihan siis lähti siitä, että päätimme myydä 40-luvun kerrostaloasuntomme ja muuttaa 80-luvun paritaloon. Ratkaisu, mitä ei pitänyt tulla. Lähtökohtana uuden asunnon hankinnassa kun oli se, että talon pitäisi olla ennen 60-lukua rakennettu eikä missään nimessä paritalo.

Vaan täällä ollaan. Ehkä paniikki iski. Toisaalta näimme talossa valtavasti potentiaalia, vaikka se olikin aikamoisen viidakon ja tupakan polton aiheuttaman tuhnun takana.

Mitä siis olemme toistaiseksi tehneet? Tai no, mitä armas A ja muut remppaukot ovat tehneet. Ainakin valkoista maalia on käytetty litroittain. Kaikki on maalattu. Tai siis seinät, katot ja rappuset. Pikkuvessat on purettu ja uudelleen vesieristetty, laatoitettu ja kalusteet vaihdettu. Lattiat on hiottu ja lakattu. Siinähän sitä onkin. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tavarat on purettu (ainakin lähes kokonaan), kalusteet hakee paikkaansa, verhot on saatu vasta muutamiin ikkunoihin ja renonttiakin pitäisi vielä jatkaa. Syksy ja arki alkaa kuitenkin painamaan, eikä niin tuo kodin laitto enää jaksa kiinnostaa.

On alettava hyväksymään tosiasiat ja uskottava, että hiljaa hyvä tulee. Vaan kun ei tuo oma perusluonne antaisi myöten, vaan pitäisi olla valmista heti nyt. Ajoittain tämä aiheuttaa kyllä aikamoista ristiriitaa. Olen kuitenkin onnellinen, että olen vihdoin tilannut olohuoneeseen tapetin. Lisäksi sain  tänään Teippitarhasta ensimmäisen teippipakettini ja aloittelin jo tuunailemaan eteisen sähkökaappia. Pienistä asioista viihtyvyys onneksi syntyy. Hyvä täällä on ihmisen olla, nytkin kaksi karvavauvaa sohvalla vieressä koisimassa ja isossa sängyssä odottaa uniseuraa kaksi ihmislasta.

Hyvää yötä!

Syksy on ollut ja lähes mennyt. Muuton jälkeen alkoi ensin remonttikiireet, sitten työkiireet ja nyt opiskelukiireet. Opintovapaalla parasta on se, että vihdoin on aikaa hoitaa asioista päivisin.


Remonttitouhuja on jatkettu ihan näihin päiviin asti. Keittiö on ehkä eniten valmis, joten ohessa siitä muutama kuva.

Muutama remonttikuva kertokoot siitä, mitä keittiössä tapahtui useamman viikon ajan ennen ja jälkeen muuton.

Lähes valmis kyökki

Tässä se nyt on suht valmiina. Liesituulettimen putkesta puuttuu suojus, muutama johto törröttää seinästä ja kamat on muutenkin sopivasti levällään. En lähtenyt keittiötä sen suuremmin siivoilemaan, olkoot kuva todellisuuden mukainen :)

Keittiön toinen seinä. Lamppu on pelastettu vanhasta tuhottavasta talosta, juliste ostettu Amsterdamista.