Parhautta on se, että voi napsia marjoja suoraan pensaasta tai kerätä niitä välipalaksi. Ja mikä parasta, myös 5- ja 6-vuotiaat rakastavat näitä terveellisiä herkkuja.

Kyllä maalla on mukavaa.

Kesällä kerran

Kyllähän sitä kesällä ollaan ehditty touhuamaan monenlaista, vaikka loma vasta näin heinäkuun lopulla alkoikin. Pimusemme kanssa kävimme skideillä festareilla. On kyllä mahtavuutta, että kaupungissa on myös lapsille tarjolla laadukasta ohjelmaa, johon myös aikuisen on jo lähtökohtaisesti kiva osallistua. Toki itse epäilin etukäteen, että onko skidien festareiden osallistujat vain yltiöhipstereitä kantakaupungista, mutta kyllä meitä lähiöjamppoja ja -pirkkoja tuntui mestoilla olevan jälkikasvunsa kera. Emme tiettyjen lastenhoidollisten seikkojen vuoksi ehtineet muutamaa tuntia kauempaa paikalla olemaan, mutta kyllähän siinäkin ajassa jo ehdittiin askartelemaan koruja ja piirtämään ja värittämään toisella pisteellä sekä katsomaan hienoa sirkusesitystä (kuva kylläkin harjoituksista). 

Skideillä festareilla oli ihania Jenni J.J.:n vaatteita, joista joskus aiemmin olin jo Lähiömutsin blogista lukenut. Koska omat muruseni alkavat olemaan jo melko isoja, en enää sopivia housuja tai muuta vaatetusta löytänyt, mutta sen sijaan Empsusemme sai uuden upean lippiksen. Ja on muuten ihan täydellinen tuollaisen 5-vuotiaan viikarin päähän. Sopivia lippiksiä, kun tuntuu olevan välillä turhan vaikea löytää. Joko niissä on jotain printtejä, joita lapsi ei itse hyväksy, tai kaupat pursuavat noita skede-tyylisiä lippiksiä, joita itse en kelpuuta. Onneksi lapsi hyväksyi tämän, vaikkei ollutkaan mukana sitä valitsemassa. Sekään kun ei aina niin itsestään selvää ole. 

Kesään kuuluu myös olennaisena osana pakastimen tyhjennys; vanhat käyttöön, jotta saadaan uudet tilalle. Mustikkapiirakka on yksi keskeisimmistä lapsuusmuistoista, mummo teki aina siellä ollessa ihanaa piirakkaa pullapohjaan, ja nyt mies teki kotona samaa. Edelleen tämä makuyhdistelmä on yksi ehdottomista lemppareistani. Minusta ei kyllä vähähiilariselle ruokavaliolle ole.

Tänään

Onhan siihen kesään mahtunut paljon muutakin kuin töitä ja muutama reissu kaakkoon. Juhannus, elämäni ensimmäinen käynti Serenassa, iloa, onnea, kiukkua ja itsesäälimasennusta. Tänään on tuo viimeinen vallannut mielen. Sitä vastaan ei ole olemassa mitään parannusta. Unikaan ei näinä päivinä tule kuin armottoman pyörimisen jälkeen, joten peiton alle piiloon meneminenkään ei ole ratkaisu. En osaa tehdä käsitöitä, en halua enkä jaksa lukea kirjaa, elokuvassa menisi liian kauan ja telkkaristakaan ei näin kesällä tule mitään. Siispä kuuntelen Spotifysta mahtibändejä, jotka ovat menossa viikonlopun  Ruisrockiin ja muistelen kaiholla menneitä ja odotan innolla tulevaa. Tänä vuonna monien sattumien summana joudun jättämään väliin ilmeisesti KAIKKI festarit, ja sekös (sekin) ärsyttää. Joten menkää te muut katsomaan Editorsia, Crystal Castlesia, Biffy Clyroa, Jessie Warea, lopettavaa PMMP:tä, Karri Koiraa ja mitä noita nyt kaikkia siellä onkaan. Ja vaikkei saisi olla vahingoniloinen, niin tänään olen sitäkin, sillä Icona Poppia ei nyt pääse katsomaan kukaan kun se on peruuttanut Ruisrockin keikkansa. Mutta ehkä myös minä olen mukana sillä tulevalla keikalla, jonka tytöt toivottavasti pian Suomessa heittävät. Ainakin tämän päivän Hesarin juttu sai minussa aikaan hirmuisen halun nähdä tytöt livenä.

Nyt häntä pystyyn ja uutta päivää kohti. Tässä kyseisessä ei hirmuisesti niitä muistelemisen arvoisia hetkiä ollutkaan. Joten muistellaan vaikka noita ihania aiempia kesäpäiviä ja mansikoita ja herkkuja. Nyt mansikatkin alkaa olla niin vetisiä, ettei niitä enää halua edes syödä. Mur. 

Kesä jatkuu, vaikkei loma vieläkään ole alkanut. Viime viikonloppuna ehdittiin Kotkaan, jossa kävimme mahtavassa Katariinan Meripuistossa. Vaikka Katariinanniemellä pitäisi aina tuulla, niin nyt Suomen kesä kyllä näytti mitä sitä talvet pitkät aina odotellaan. Ilma kesäisen kuuma ja grilli kuumana. Oih. 

 Kuvat puhelinotoksia, joten laadun kanssa taas niin ja näin, mutta tunnelma toivottavasti välittyy.