Voi marjaista mekkoa

Voi Marimekko, suomalaisten ikoni, miksi menit tyrimään.

En silti voinut vastustaa.

Stockmannille tuli myyntiin uusi erä Marimekon Oiva Kestit-astioita. Viime vuonna olin myöhäisherännäinen ja kaikki astiathan oli tietenkin myyty ennen kuin asialle ymmärsin jotain tehdä.  Nyt painoin vain muutaman kerran klik klik ja kasa kaunottaria saapui lähipostiin. Vähän liian helppoa.

Nämä Oivat on suunniteltu Stockmannin 150-vuotis juhlien kunniaksi. Ja kuosin on suunnitellut Maija Louekari. Itselleni tulee kyllä hyvin voimakkaat 70-luku fibat näistä astioista, erityisesti noista mukeista. Lapset saivat kunnian ottaa astiat ensin käyttöönsä ja saivat pilkotut banaaniviipaleet illalla kulhoon. Köyhä iltapala, mutta olipahan kauniit astiat.

Väriä väriä

Kävin eilen huippuseurassa Tallinnassa päiväpiipahduksella. Ja vaikken oikeasti olisi mitään tarvinnut, en voinut vastustaa espanjalaisten ystäviemme ketjuliikkeitä, joita ei Suomesta vieläkään löydä, nimittäin Bershkaa ja Stradivariusta. Niin kävi, että muutaman oikeasti töihinkin sopivan vaatteen lisäksi minua kutsuivat nämä aikuisen naisen (not) käyttöpöksyt. Nyt on ainakin jotain väriä kintuissa, muuten tuntuvat lähinnä loistavan näin talven jälijltä valkoisuuttaan.

pöksyt siis Bershkasta

Siitä voi jo haaveilla

Siis kesästä. Kyllähän tuo mokoma yritti tuossa jo muutaman päivän puskea pintaan. Ja ai että, miten ihanaa se oli. Myös meidän "naapureiden kauhu"- pihaltamme yrittää puskea ties minkämoista kukkaa ja kasvia. Suurin osa varmaan rikkaruohoja, mutta tälle tytölle kyllä suurta iloa tuottavat ne pienet ja värikkäät kasvustot, jotka pihaa ovat valtaamaan lähteneet. Kun ei nyt ainakaan tänä vuonna olla sen suurempaa piharemonttia tekemässä, niin näillä vanhoilla se pitää mennä. Jännitysmomenttina voidaan toki pitää sitä, että ainakaan minulla ei ole minkäänlaista hajuakaan siitä, mitä tuolta pihalta voisi nousta.  Nyt odotellaan ja ihmetellään luonnon ihmeitä. Ja kaipa se sadekin tuolle maaperälle ihan hyvää tekee. Ainakin se tekee ihan hyvää pienelle ihmislapselle käpertyä illalla sohvan nurkkaan, eikä tarvi potea huonoa omaatuntoa tekemättömistä pihatöistä.

Muutaman kuvan ehdin kuitenkin ottamaan kauniina toukokuisina kevätpäivinä. 

Kesäyö

Pääsin viikonloppuna pitkästä aikaa maalle. Kyllä mieli ja keho taas lepäsi. Yhä edelleen sitä pohtii säännöllisin väliajoin josko sitä pakkaisi kapsäkkinsä ja muuttaisi takaisin kotiseudulle. Mikä kumman vetovoima kaupungissa onkaan? Näin kauniina kesäöinä sitä ei todellakaan aina muista.

Näin jälkikäteen pitää pahoitella näiden kuvien huonoa laatua. Hämärä, i-puhelin ja minä emme välttämättä ole laadun kannalta paras yhdistelmä. Ajatus tässä kai se tärkein onkin.

Reppu

Olen omistanut armyvihreän Fjällräven kånken perusrepun lähemmäs kymmenen vuotta ja tähän asti se onkin palvellut monenlaisissa tarkoituksissa. Nyt rakkaani on kuitenkin hajonnut osittain, vetoketju vetelee viimeisiään ja onhan tuo ulkoinen habituskin muuttunut sen näköiseksi, että virallisempiin tilaisuuksiin sitä ei mukaansa kehtaa enää ottaa. Bongasinkin nämä ihanat Baggun reput, ja se taitaa kuulua kyllä tämän kesän hankintoihin. Enää pitäisi vain päättää väri. Iki-ihana keltainen, vai yllättäisinkö itseni jollain muulla värillä tai jopa kuviolla?

kuvat Katoko

Vielä loppuun yksi biisi omistettuna rakkaalle ketulleni. Kyseessä mahtibändi, joka eilen ilmoitti jäävänsä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. 

Juhlia, juhlia

Kävi tässä päivänä eräänä sellainen asia, että pieni poikamme täytti 5 vuotta. Kyllähän se nyt huokuu jo kaikista luista ja ytimistä, ettei hän enää ole mikään vauveli, mutta kyllähän se äidin pumpusta aina hieman riipii, kun nuorimmainenkin lähestyy kouluikää. Juhlia vietettiin kavereiden, sukulaisten ja muun tuttujen kesken samana päivänä, ja hulinaa oli varsin riittävästi.

Onneksi on taitavia kavereita.

Syntymäpäivistä ei mennyt kuin reilu viikko ja taas puhallettiin ilmapalloja ja levitettiin serpenttiinit ympäri asuntoa. Kävimme tyttösen kanssa aattoiltana kyläilemässä, sillä 5-vuotiaamme kehitti jonkun hyvin varhaisen puberteettikohtauksen, eikö maanitteluista huolimatta suostunut kylään lähtemään. Niinpä perheemme miehet jäivät kotiin ihmettelemään vappuaattoa kotoa käsin.

Lapset nauttivat juhlista suuresti, juotiin simaa ja syötiin herkkuja. Sen lisäksi lapset kävivät ulkona heittelemässä vesi-ilmapalloja, joka oli aikanaan myös itseni suurta vappuhuvia.

Juhlien lisääntyneestä määrästä huomaa, että kevät on saapunut. Enää ei höperöidytä neljän seinän sisään, vaan järjestetään juhlia ja levittäydytään pihoille, kaduille ja puistoihin.

Tätä päivää kutsuisin kuitenkin virallisesti kesän ensimmäiseksi päiväksi. Shortsit ja hameet ovat palanneet katukuvaan ja terassit ovat täynnä. Oman loman alkuunhan on siis 2,5 kuukautta.

Kesässä on paljon hyviä puolia, mutta itse nautin erityisesti lämpimistä illoista ja voimaa antavasta valosta, jota löytyy vielä pitkälle iltaan. Tämä kolmipäiväinen viikko on jostain syystä ollut erityisen kuluttava, joten valo ja kaikki ylimääräinen energia tulee todella tarpeeseen.

Voimia itse kullekin!

Valokuvien ihme

Olen itse ihaillut jo kauan Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö valokuvia. Savolainenhan kuvasi  lastenkodissa asuvia tyttöjä ja erilaisten ongelmien sijaan kuvissa kuvattiinkin erilaista todellisuutta. Kuvat ovat ehyitä ja herkkiä, mutta äärimmäisen voimakkaita. Kuvissa on sellaista kauneutta ja taianomaisuutta, etten ihmettele näyttelyn (viimeksi keväällä Budapestissa) tai siitä tehdyn kirjan suosiota. Savolaisen kehittämä voimaannuttavan valokuvan menetelmä on suosionsa huipussa, aiheen tiimoilta järjestetään koulutuksia ja aletaanpa aiheen tiimoilta kuvaamaan myös tv-sarjaa, joka esitetään keväällä 2014.

Tänään tuttuni oli linkannut Facebookkiin mitä kauneimman kuvasarjan Eyes As Big As Plates, jota en voinut lakata ihastelemasta. Kuvissa on voimaa ja uskomatonta kauneutta. Savolaisen valokuvien tapaan kuvasarjassa esitetään henkilöitä, tässä tapauksessa vanhoja ihmisiä, jotka on yleensä mediassa totuttu näkemään erilaisessa valossa hauraina ja heikkoina, keinutuolissa palvelutalossa kiikkumassa tai mahdollisesti jopa dementoituneina sairaalasängyssä vaipoissa makaamassa. Molemmissa kuvasarjoissa ympäröivä luonto on myös isossa roolissa, näissä Karoline Hjortin ja Riitta Ikosen kuvissa jopa asusteina ja vaatetuksena, osana ihmistä ja ihmiseen kietoutuneena. Huh, miten hienoa.

kuvat fullym.com ja visualnews.com