Sunnuntai

Näin meillä vietetään sunnuntai-iltaa yhdessä sohvalla köllötellen. Itselläni seurana myös joululahjalukemista.

Joulusta vaan

Pikku hiljaa joulutunnelma on alkanut hiipimään tähänkin talouteen. Lapsilla riemua on riittänyt jo pitkään, päiväkodissakin on jouluvalmisteluja tehty jo viikkojen ajan. Eilen kotosalla popitettiin tuutin täydeltä joululauluja. Tänään vielä pikavisiitti kaupoilla ja sen jälkeen aktivoidutaankin uudelleen vasta joulun jälkeen.

Parhaan joululahjan taisin kyllä saada jo tosiaan viime perjantaina. Tuolloin kotiuduin myöhään ja vastassa olikin mies, ja yli puolet tapetoidusta olkkarin seinästä. Kyllä helpotti taas vähän. Aina välillä kun tulee niitä epätoivon hetkiä, että tämä asunto ei ikinä valmistu. No, nyt kun seinässä on eloa, niin enää ei ärsytä yhtään niin paljon, että mikro on vieläkin keskellä keittiön lattiaa, kun sille ei vain järkevämpää paikkaa ole toistaiseksi kehitetty.

Uuden seinän myötä olohuoneen järjestys meni taas muuttumaan. Elokuisen muuton jälkeen ainakin jo viides kerta.Nyt on iskenyt aivan valtava pakko saada uusi sohva-vimma, mutta katsotaan nyt milloin kukkaron nyörit siihen repeää. Epäilen, että joulupukki ei sitä meille tuo.



Ostin itselleni ennakkojoululahjaksi kuukausi sitten Tallinnasta häämatkalta aivan ihanat villasukat, joita joku kasikymppinen harvahampainen mummeli myi vanhan kaupungin portilla Suomen hintoihin nähden pilkkahintaan. Hänen eläkkeensä sai varmasti ostostani hyvän lisän. Ei ole varpaat palelleet. Näitä olen käyttänyt töissäkin jo toimistossa tallustellessani aivan pelkästään. Lahtisissa ei varpaat palele muutenkaan, mutta näiden kanssa ei edes paukkupakkasilla. Väri on murrettu keltainen/oranssi ja sopii täydellisesti syksyyn, mutta hyvin myös tähän talveenkin. Ja pohkeesta löytyy kiristysnauha, joissa on tupsupäät. Niin söpöä, mutta myös toimivaa.

Viime vuoden tapaan ajattelimme, että olisi tosi kiva antaa läheisille jotain pientä myös itse tehtynä. Viime vuonna yritettiin tehdä jouluherkkuja, mutta koska fudget menivät käsittelyn jälkeen yhdeksi mössöksi purkin pohjalle, oli sen kokeilun aika päättyä heti yhden vuoden jälkeen. Tänä vuonna teimmekin sitten joululeipiä. Ajatus lähti eräästä Hesarin artikkelista, jossa joku toimittaja kertoi tehneensä jo kymmenen vuoden ajan joka vuosi samalla reseptillä leipiä viemiseksi tutuille ja sukulaisille. Hesarin reseptiä emme netistä kaivaneet, mutta jonkun muun vastaavan kylläkin. Leipää testattiin ensin kotona, ja hyvää tuli. Tänä jouluna en sitten muihin lahjoihin ole henkilökohtaisesti jaksanutkaan panostaa niin paljon, kuin ajatuksen tasolla olisin halunnut. Siitä viis, joulussa on onneksi lahjojen lisäksi paljon muutakin ihanaa.

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

Jouluyllätys

Sain joululahjaksi jo ennakkoon ihan mahtavan yllätyksen. Työkavereiden eläkejuhlien ja tonttupuuhien aikaan oli olohuoneemme seinälle ilmestynyt uudenlainen kuvio.

Joulupaniikki

Pidän joulusta. En vain ole maailman järjestelmällisin ihminen, ja tästä syystä joulu tulee joka vuosi hieman yllättäen, vähän kuin talvikelit autoilijalle. Tänäkään vuonna en ole ostanut lahjoja etukäteen ja paniikissa mietin, että mitähän sitä kaikille keksisi. Lasten joulukalenteriin on tilpehöörit hankkimatta ja joka ilta tulee epätoivoisesti kaiveltua kaapeista yllätyksiä, jotka lapset aamulla kalenterista löytävät. Koristeet on laittamatta lukuun ottamatta muutamia pihavaloja, jotka nekin on ripustettu hyvissä ajoissa marraskuussa ihan vain pimeää vastaan. Ja sen lisäksi on vielä joka jouluinen stressi siitä, missä milloinkin aikaamme vietämme. Mieli tekisi mennä nukkumaan lämpöisen peiton alle ja herätä vasta joulupukin tuloon (tietenkin niin, että joku muu olisi senkin saapumisen hoitanut).
Nyt on sentään kortit tehty.

Tänään leivoimme lasten kanssa pipareita. Nuorempi esitti toiveensa päiväkodista haettaessa ja kerrankin oli einestaikinaa pakastimessa, joten homma voitiin toteuttaa. Kotiin leijaili paremman tuoksun lisäksi myös aavistuksen lisää joulumieltä.

Olisin varsin onnellinen, jos oppisin elämään stressaamatta näinkin vähäpätöisistä asioista. Varsinkin, kun joulussahan on oikeasti parasta yhdessä köllöttely ja löllöttely, suklaa ja pitkään nukkuminen. Ja juustot ja piparit ja glögi ja suklaa. Ja vielä kerran köllöttely ja vain oleminen.

Lahtiset

Tämän vuoden parhaisiin ostoksiini kuuluu ehdottomasti Lahtiset, nuo 

pakkaskelien parhaat jalkojen lämmittäjät. Tänään ne pääsivät jälleen käyttöön vuoden ensimmäiselle pulkkamäkireissulle. Ja voin kertoa, että tämän palelijan varpaita ei palellut kertaakaan, vaikkei ollut edes villasukkia. Parhautta.

jälleen on teippailtu

Olen löytänyt säläkaupan nimeltä Tiger. Liike on täynnä askartelukamaa ja kaikenlaista tilpehööriä, jota erityisesti näin joulun alla muka tarvitsee. Mielestäni olen törmännyt kyseiseen ketjuun joskus ulkomailla ollessani, mutta nyt löysin ketjun liikkeen Helsingistä. Kyseisessä kaupassa olen käynyt hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä tuotteet ovat niin edullisia, että niiden täytyy olla Kiinassa tms. tuotettuja ja ekologisuus on taas niin ja näin. Toisaalta, niinhän nämä muidenkin Suomessa jo aiemmin olleiden säläkauppojen tuotteet ovat. Ylhäällä olevat pahvirasiat maksoivat muun muassa kokonaiset kaksi euroa, uuden ilmeen ne saivat masking teippien avulla. 

Kyllä sitä odotettiinkin

Nimittäin lunta. Ja joulumieltä. Nyt on molemmat taitaneet löytää tiensä tähän huusholliin.

'

Viimeisten muutaman viikon aikana on ehditty leipomaan torttuja ja pipareita ja juomaan litratolkulla glögiä.

Tämä viikko on mennytkin sitten sairastellessa. Näitä lapsiperheen iloja. Josko viikonloppuna pääsisi jo pulkkamäkeen tai luistelemaan. Ja ne joulukortitkin pitäisi askarrella. 

Apuna ja Ilona

Mun onkin pitänyt linkkailla näistä ystäväni Sannan tekemistä laukuista, jotka tottelevat nimeä Apuna ja Ilona. Ihan en ole varma mikä mitäkin.

Itselläni on laukuista iso puunvärinen ja pieni musta. Välikoko pitänee tilata sitten seuraavaksi  valkoisena.

Ihania, eikö?

Yllätys

Elämä on yllätyksiä täynnä. Yhdeksän vuoden jälkeen yllätimme lähipiirimme virallistamalla parisuhteemme ja purjehtimalla hyvin pienimuotoisesti avioliiton satamaan viime perjantaina. Tapahtuma oli kaikessa arkisuudessaan kauniisti toteutettu. Itse olen yleensä tämän kaltaisissa tilaisuuksissa todellinen itkuiita, mutta nyt onnistuin kokoamaan itseni ja olemaan hyvillä mielin ilman turhia kyyneliä. Muutama toki kuului tähänkin tilaisuuteen. Itse vihkiminen alkoi vauhdikkaasti, sillä myöhästyminen tilaisuudesta oli osaltamme melko lähellä. Lopulta kuitenkin jouduimme odottamaan tilaisuuden alkamista lähes puolen tunnin ajan.

Jatkoilla (siis pitkällä lounaalla) olimme ravintola Juuressa, joka tarjosi hyvää ruokaa ja juomaa kaikille mummoista lapsiin. Tässä mielessä oiva valinta. Juuresta sain kuvan vasta jälkiruualta, sillä tyypilliseen tapaani unohdin jotain, ja tällä kertaa se jotain oli kamera taksiin. Taksikuski toi lopulta kameran paikalle hyvään hintaan parin tunnin odottelun jälkeen. 

Hääyötä siirryimme viettämään etelänlomalle, siis eteläiseen naapurivaltioomme. Valitsimme majoituspaikaksi rauhallisen pienen hotellin keskeltä vanhaa kaupunkia, ja olimmekin majoitukseen varsin tyytyväisiä. Kuvituksia on otettu ipuhelimella. Harmaata oli sielläkin. Ilma oli kyllä kaikinpuolin marraskuuksi miellyttävä (siis vettä ei satanut). 

 

Arki alkoikin jo heti hääyön jälkeen. Seuraava kuva on sille.

Huussitaidetta

Arki

Se on mielenkiintoista, miten arki joskus tuntuu niin rankalta, väsyttävältä ja kuluttavalta, että tekisi mitä vaan päästäkseen hetkeksi pois johonkin mahdollisimman kauas. Kuitenkin on myös niitä päiviä, jolloin puuron keittäminen, palapelin ja legojen kasailu, ruuan laitto ja jopa pyykkääminen on parasta mitä voi kuvitella. Myös sohvalla makoilu maistuu hyvälle, myös muista kuin minusta. Olen jopa näin syksyn tullen alkanut neulomaan ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen. Ensimmäinen tarkoitus on saada perustaitoihin varmuutta ja neuloa kaulaliina. Jos innostus jatkuu, voi siirtyä johonkin haastavampaan projektiin. Itsellenihän haastavaa on siis kaikki, mikä sisältää kavennuksia, kuvioita, peukalon tai kantapään.

Voi ziisös tätä valon puutetta

Spaikki lepää urotöiden välissä

Tällä viikolla pitänee aloittaa joulukorttiprojekti. Toiveena olisi tietenkin tehdä mahdollisimman hienoja mahdollisimman helpolla kahden alle kouluikäisen kanssa. Sen lisäksi olemme suunnitelleet pipareiden leipomista. Koska taikinan teko on siinä projektissa mielestäni ehkä paras osuus (ne tuoksut, ne tuoksut), pitää urakan aloittaminen suunnitella jo etukäteen, jotta leipomishommiin sitten tosipaikan tullen päästään. Saas nähdä jäävätkö nämäkin vain suunnitteluasteelle vai tuleeko oikeasti jotain tehtyä. 

teippailukokeilut vol. 3

Ensi viikolla edessä töihin paluu ja todellinen arkirumban aloitus. Sitä ennen nautitaan vielä glögistä, herkuista ja jouten olemisesta.

Malttia

Maltti ei ole valttini. Vieläkään ei ole lunta, ja tuo jatkuva harmaus alkaa ottamaan niin päähän. Toiseksi, nuo ihanat tapetit, jotka tilasimme ovat vihdoin meillä. Neljä rullaa odottaa laittajaansa, ja tuon avonaisen pahvilaatikon tuijottaminen tuossa keittiön nurkassa käy voimille. ;)

Aiemmin taisin mainita, että ostimme valaisimia huutonetistä. Löysimme kerralla kaksi Lival merkkistä valaisinta menneiltä vuosikymmeniltä, ja ostimme ne tietenkin heti pois. Toinen, vihreä ja pidemmän mallinen, löysi heti paikkansa rappukäytävästämme. 

Ostimme myös toisen, matalamman ja punaisen ja se sai toistaiseksi mennä tuohon työhuoneen (lue: romuvarasto) kattoon. Siihen se ei kuitenkaan voi jäädä, mikäli siellä joskus meinataan oikeasti tehdä jotain töitä. Ja pahoittelen näitä kuvia, näistä näkee miten pimeässä oikeasti elämme. Valokuviakin taidan ottaa lähes aina vasta pimeän tullen.  Näin marraskuun loppupuolella pimeä taitaa olla kuta kuinkin koko ajan.

Noiden kahden lisäksi postissa odottaa noutajaansa nyt samanlainen kuin yläkuvissa näkyvä vihreä, mutta keltaisena. Voi olla, että se päätyy sinne "työhuoneeseen". Rappujen yläpäässä olevalla tasanteellakin kaivattaisiin valoa. Omassa makuuhuoneessammekaan ei ole vielä valaisinta. Ei sen puoleen, ei siellä ole vielä verhojakaan, joten parempi jatkaa pimeässä riisuutumista, ettei paljastele liikaa lähitienoon ihmisille.

kuva lainattu Finnishdesignshopilta

Toisaalta, olen lähiaikoina haaveillut näistä ihanista Jieldén valaisimista, jotka mukavasti toisivat valoa työhuoneeseen vasta suunnitteluasteella olevaan upeaan uuteen työpöytääni (hah). Erityisen ihastunut olen tuohon vihreään väriin. Noista Jieldén valaisimista voisin kyllä ottaa lähes minkä tahansa. Hinta taitaa vaan tulla mukavasti vastaan ainakin noissa lattiavalaimissa.

Loppuun vielä pakollinen kissakuva. Näiden mukaan meidän Manun lempipuuhaa on nukkuminen. Voin kyllä kertoa, että vielä enemmän Manumme pitää syömisestä.

Pimeää

Pikku hiljaa tämä pimeys alkaa riittämään. En ole syksy ihmisiä. En ole, vaikka aina syksyn tullen yritän luoda jotain illuusiota itselleni, miten ihanaa on, kun saa kaivaa kynttilät kaapista ja iltaisin käpertyä peiton alle villasukat jalassa.

Meillä ei myöskään ole kamerassa kunnon salamaa, joten kaikki kuvat, joita sisällä otetaan ovat todella pimeitä. Ja verho-ongelman lisäksi meillä on myöskin valaisinongelma, joten edes keinovalosta ei ole apua tämän hetkiseen olotilaani ja valon kaipuuseeni. Tänään saimme siihen kyllä apuja, kun kävimme noutamassa huutonetistä ostamani valaisimet, mutta niistä lisää myöhemmin. Odotan kuitenkin sitä, että maahan sataisi vihdoin lunta. Marraskuunkin kestää, jos ulkona on lunta tuomassa valoa. Ja lumitöitä tekemällä saa hyötyliikuntaa (vaikka epäilenkin, että ne eivät jää minun huolekseni).

Viime talven lumia

Valon lisäksi kaipaan värejä ympärilleni. Onneksi edes muutamat, vanhoilta asukkailta perityt, tuolit ovat saaneet väriä itseensä. En ole myöskään käsityöihmisiä, enkä ole tehnyt vastaavaa hommaa aiemmin. Ostinkin kokeilua varten Ikeasta tuollaista kaiken kirjavaa kangasta, joka oli riittävän edullista, jos kokeilu olisikin epäonnistunut. Tuoleista tulikin melko hauskoja, vaikka kangas loppuikin jo kahden tuolin jälkeen ja kaksi muuta tuolia ovat saamassa ylleen erilaisen peitteen. Ja mikä tärkeintä, meillä näkyy värejä.

Onneksi meillä on edes keittiössä tuosta keltaisesta Marimekon puutarhurin parhaasta tehdyt salusiinit. Kangas oli varmaan ensimmäinen jotenkin sisustukseen viittaava hankinta tähän kotiin. Verhojahan meillä ei vieläkään ole keittiön salusiinien ja olohuoneen verhojen lisäksi.

Huh. Huomenna uusi viikko ja uudet valot. Ja toivotaan sitä lunta.