Ostjakki

Tässähän kävi nyt sitten niin, että tämä 80-luvun tyttölapsi meni kauppaan, näki kankaan ja siinähän se sitten oli. Jatkuva vinkumiseni ja vonkumiseni koskien kotimme värittömyyttä on nyt loppu. Marimekon (yllättäen) Ostjakki-kangasta löytyykin nyt killumasta alakerran ikkunasta. Kangasta markkinoidaan näemmä eloisana, ehkä tämä on sitä kohtalon johdatusta?

kuvat Marimekolta

Ja nyt sopiikin sitten arvata, että kumpaa sävyä meiltä löytyy? 

En vain osaa vastustaa tuota kaiken kirjavaa väri-iloittelua. Ostajakki on alunperin suunniteltu vuonna 1983 ja yhdistän nämä kirkkaat sävyt  lapsuuteeni, ehkä tästä syystä siihen niin kovin tykästyin. 80-luku on meikäläisen uusi musta. 

Tarkoitus oli jälleen kerran, että uusien verhojen värit olisivat olleet aavistuksen hillitympiä, ja seinäänkin olin suunnitellut banaanin keltaista, mutta uusiksi meni suunnitelmat. Ja hyvä niin. Päivä kerrallaan täällä mennään, sen on taas lähipäivät itsellenikin osoittanut. Menkööt siis suunnitelmat uusiksi vaikka kolmesti päivässä, johan ne verhotkin on ehditty vaihtaa jo useaan otteeseen, ennen kuin seinään on saatu mitään väriä.