Pimeää

Pikku hiljaa tämä pimeys alkaa riittämään. En ole syksy ihmisiä. En ole, vaikka aina syksyn tullen yritän luoda jotain illuusiota itselleni, miten ihanaa on, kun saa kaivaa kynttilät kaapista ja iltaisin käpertyä peiton alle villasukat jalassa.

Meillä ei myöskään ole kamerassa kunnon salamaa, joten kaikki kuvat, joita sisällä otetaan ovat todella pimeitä. Ja verho-ongelman lisäksi meillä on myöskin valaisinongelma, joten edes keinovalosta ei ole apua tämän hetkiseen olotilaani ja valon kaipuuseeni. Tänään saimme siihen kyllä apuja, kun kävimme noutamassa huutonetistä ostamani valaisimet, mutta niistä lisää myöhemmin. Odotan kuitenkin sitä, että maahan sataisi vihdoin lunta. Marraskuunkin kestää, jos ulkona on lunta tuomassa valoa. Ja lumitöitä tekemällä saa hyötyliikuntaa (vaikka epäilenkin, että ne eivät jää minun huolekseni).

Viime talven lumia

Valon lisäksi kaipaan värejä ympärilleni. Onneksi edes muutamat, vanhoilta asukkailta perityt, tuolit ovat saaneet väriä itseensä. En ole myöskään käsityöihmisiä, enkä ole tehnyt vastaavaa hommaa aiemmin. Ostinkin kokeilua varten Ikeasta tuollaista kaiken kirjavaa kangasta, joka oli riittävän edullista, jos kokeilu olisikin epäonnistunut. Tuoleista tulikin melko hauskoja, vaikka kangas loppuikin jo kahden tuolin jälkeen ja kaksi muuta tuolia ovat saamassa ylleen erilaisen peitteen. Ja mikä tärkeintä, meillä näkyy värejä.

Onneksi meillä on edes keittiössä tuosta keltaisesta Marimekon puutarhurin parhaasta tehdyt salusiinit. Kangas oli varmaan ensimmäinen jotenkin sisustukseen viittaava hankinta tähän kotiin. Verhojahan meillä ei vieläkään ole keittiön salusiinien ja olohuoneen verhojen lisäksi.

Huh. Huomenna uusi viikko ja uudet valot. Ja toivotaan sitä lunta.