Malttia

Maltti ei ole valttini. Vieläkään ei ole lunta, ja tuo jatkuva harmaus alkaa ottamaan niin päähän. Toiseksi, nuo ihanat tapetit, jotka tilasimme ovat vihdoin meillä. Neljä rullaa odottaa laittajaansa, ja tuon avonaisen pahvilaatikon tuijottaminen tuossa keittiön nurkassa käy voimille. ;)

Aiemmin taisin mainita, että ostimme valaisimia huutonetistä. Löysimme kerralla kaksi Lival merkkistä valaisinta menneiltä vuosikymmeniltä, ja ostimme ne tietenkin heti pois. Toinen, vihreä ja pidemmän mallinen, löysi heti paikkansa rappukäytävästämme. 

Ostimme myös toisen, matalamman ja punaisen ja se sai toistaiseksi mennä tuohon työhuoneen (lue: romuvarasto) kattoon. Siihen se ei kuitenkaan voi jäädä, mikäli siellä joskus meinataan oikeasti tehdä jotain töitä. Ja pahoittelen näitä kuvia, näistä näkee miten pimeässä oikeasti elämme. Valokuviakin taidan ottaa lähes aina vasta pimeän tullen.  Näin marraskuun loppupuolella pimeä taitaa olla kuta kuinkin koko ajan.

Noiden kahden lisäksi postissa odottaa noutajaansa nyt samanlainen kuin yläkuvissa näkyvä vihreä, mutta keltaisena. Voi olla, että se päätyy sinne "työhuoneeseen". Rappujen yläpäässä olevalla tasanteellakin kaivattaisiin valoa. Omassa makuuhuoneessammekaan ei ole vielä valaisinta. Ei sen puoleen, ei siellä ole vielä verhojakaan, joten parempi jatkaa pimeässä riisuutumista, ettei paljastele liikaa lähitienoon ihmisille.

kuva lainattu Finnishdesignshopilta

Toisaalta, olen lähiaikoina haaveillut näistä ihanista Jieldén valaisimista, jotka mukavasti toisivat valoa työhuoneeseen vasta suunnitteluasteella olevaan upeaan uuteen työpöytääni (hah). Erityisen ihastunut olen tuohon vihreään väriin. Noista Jieldén valaisimista voisin kyllä ottaa lähes minkä tahansa. Hinta taitaa vaan tulla mukavasti vastaan ainakin noissa lattiavalaimissa.

Loppuun vielä pakollinen kissakuva. Näiden mukaan meidän Manun lempipuuhaa on nukkuminen. Voin kyllä kertoa, että vielä enemmän Manumme pitää syömisestä.